Tänään kirjoittelin nimeäni paperiin jos toiseenkin. Nyt kaikkien suomalaisten osapuolten mielestä on kaikki tehty. Rahoituksesta odottelen päätöstä, kukaan tosin ei näe estettä sen saamiselle.

Rokotukset ja vakuutukset on ojennuksessa. Asumisesta olen ottanut yhteyttä Slovakiaan, vastausta odotellen. Vaatteita olen hieman hankkinut lähtöä ajatellen ja listaa kirjoitellut, mitä pitää muistaa hankkia/pakata mukaan.

Semmoinen mukava pikku väärin käsitys paljastui viime viikolla, etten olekaan menossa Bratislavaan vaan Martiniin. Martin on pienempi kaupunki Slovakian pohjoisosassa. Se on Slovakian 8. suurin kaupunki, n. 60 000 asukasta. Pienen matkan päässä on Zilina, n. 230 km on matkaa Bratislavaan. Wien, Bratislava, Krakova, Budapest ja Praha ovat kaikki lähempänä kuin Helsinki kotiani. Etenkin Krakova kiinnostaa, jospa siellä tulisi vierailtua.

Mulla on lähtöpäivä ja lentolippu. Riikan ja Wienin kautta Bratislavaan kulkeudun helmikuun lopussa, kuten toivoinkin. Wienistä Bratislavaan luultavasti bussilla tai junalla, siihen ei vielä ole lippuja. Paluulippuja en vielä ostanut, jos vaikka jään sinne? Toukokuun lopulla kuvittelen kuitenkin olevani taas kotona. 

Marraskuun lopulla tuli omaan elämään jyrkkä kurvi, joka asetti monia asioita uusiksi. Joululoman yritin tehdä päätöstä olla lähtemättä, sitä päätöstä en siis saanut aikaiseksi. Kieltä en ole opiskella kaiken keskellä yhtään, senkin vähän olen unohtanut, minkä ehdin oppia. 

Mutta kyl tää tästä. Aikamaan. 

Asiat etenee. En osaa sanoa hitaasti vai nopeasti.

Slovakiassa on minulle varattu harjoittelupaikkoja, lasten, nuorten tai vammaisten kanssa sekä kirurgista hoitotyötä. Voi jippii, keväällä tuumasin kirran harkan jälkeen etten enää ikinä. Jälleen kerran sitä saan mitä en tilaa. Kai tälläkin on syynsä.

Papereita olen täyttänyt ja täyttänyt uudelleen. Kai ne joskus loppuu, nyt pitäisi olla aika hyvällä mallilla. Virallinen sopimus käsittääkseni on lähdössä Slovakiaan ensi viikolla hyväksyttäväksi. Tällä viikolla tarkasteltiin oman tutoropettajan kanssa, mitä kaikkea vaihto korvaa kotimaisista kursseista. 

Kieltä olen yrittänyt opetella, edes perussanastoa ja fraaseja. Olutta on kai opeteltava juomaan, sillä sitä osaa nyt kai tilata. Pitäisi saada aikaiseksi vielä kysellä Bratislavassa käyneeltä opettajalta käytännön juttuja asumisesta ja matkustamisesta ja harjoittelupaikoista ainakin. 

Vielä on yli 3kk aikaa ja joulukin on välissä. Yllättävän äkkiä se kuitenkin tulee. 

Ainakin paperini, jotka kv-koordinaattori on Bratislavaan lähettänyt. Ahkerasti olen surffannut asuntoja ja kaikkea muuta mahdollista Slovakia-infoa netistä, toisinaan on siitä seuraavan päivän luennon seuraaminen hieman kärsinyt. Ensi viikolla alkaa harjoittelu, harmillista siinä suhteessa, etten voi linja-autolla kulkea ja siten käyttää matkoja surffaamiseen. 

Sen verran olen oppinut, että slovakit eivät ole itä-eurooppalaisia, toisesta maailmansodasta ei kannata jutella hirveästi ja nyt tuumaan jotta dovidenia.

Alkujaan siis piti lähteä Kanadaan. Homma kusi reilusti kintuilleen, kiitos kenties opettajan, joka uteluihin vastasi "katsotaan sitä sitten myöhemmin". Noh, se myöhemmin oli liian myöhäistä. Kanadaan mennään sitten joskus toiste joissain muissa merkeissä.

Vaihtoehtoja oli sitten ruvettava katselemaan, Australian ja Slovakian välillä arvoin pitkään ja lopputulemaksi valikoitui ilman mitään ennakkotietoja Slovakiasta vuoristoinen entinen itä-blokin maa. Ehkä koska siellä voi päästä katsomaan lätkää, Australiassa ei ehkä niinkään.

Kotiin jää siis neljä lasta, kaksi kissaa, mies ja omakotitalo. Ne pärjää kyllä, niinhän ne komiat teköö, itsestäni en olisi niinkään varma. Ja itsellä on ikää jo yli kolmenkympin, joten puhtaasti ryyppäämään ja rellestämään en ole lähdössä.

Tarkempana kohteena on Slovakiassa Bratislava, sen verran suunnilleen tiedän tässä vaiheessa. Vaihto kestää 3kk ja tapahtuu siis keväällä 2013. Tarkempi aika selviää siitäkin luultavasti ennen lähtöä, oma toive olisi helmikuun lopulla. Vaihdon aikana olisi tarkoitus suorittaa lasten/nuorten/vammaisten hoitotyön harjoittelu sekä kotihoidon harjoittelu. Kysymysmerkkinä ilmassa hengaa lähinnä nuo lapset, niiden harkkapaikat on aika tiukassa kotimaassakin.

Paljon on siis kysymysmerkkejä vielä ilmassa, mutta onhan tässä vielä aikaakin.